Syötäväksi kasvatetut

Tämän kirjan luettuasi tiedät, miten ruokasi on elänyt

Suomalainen syö vuodessa keskimäärin 76 kiloa lihaa. Mielikuvissamme possut, vasikat ja tiput ovat suloisia eläinvauvoja, mutta ne päätyvät lautasellemme teollisina tuotteina: makkarana, lihapullina ja marinoituina suikaleina. Pohdimme ruoan alkuperää koko ajan enemmän, mutta samaan aikaan olemme vieraantuneet yhä kauemmas eläintilojen todellisuudesta.

Keskustelu tuotantoeläimistä on usein värittynyttä – vastakkain ovat aktivistit ja lihantuottajat. Syötäväksi kasvatetut kertoo suomalaisten nautojen, kanojen ja sikojen elämästä kaunistelematta mutta myös kauhistelematta. Tiesitkö esimerkiksi, että tuottaakseen tasaisesti maitoa lehmän on synnytettävä vasikka kerran vuodessa? Tai että broileri on jalostettu kasvamaan kuuden viikon mittaisen elämänsä aikana pikkutipusta jopa parikiloiseksi lihakimpaleeksi? Luomutuotteet ovat yhä suositumpia, mutta miten luomuleima todellisuudessa vaikuttaa eläinten hyvinvointiin?

Teoksessa vieraillaan navetoissa, kanaloissa sekä sikaloissa ja annetaan ääni niin tuottajille, eläinsuojelijoille, hyvinvointitutkijoille kuin eläinlääkäreillekin. Lopuksi käännetään katse kuluttajaan: mistä tiedämme, onko syömämme eläin voinut hyvin?

Kirja sisältää myös kaksi nelivärikuvaliitettä, joissa on ainutkertaista kuvamateriaalia suomalaisilta tuotantotiloilta.

 

Tieto-Finlandia 2012 voittaja!

 

---

 

Elina Lappalaisen Syötäväksi kasvatetut on voittanut Tieto-Finlandia-palkinnon 2012. Tieto-Finlandian voittajan valitsi Helsingin Sanomien entinen päätoimittaja Janne Virkkunen. Palkinnon arvo on 30 000 euroa.

Perusteluissaan Virkkunen piti tärkeänä sitä, että Lappalainen on pyrkinyt  teoksessaan tasapainoiseen ja puolueettomaan raportointiin: ”Elina Lappalaisen perinpohjainen työ näyttää meille hyvällä suomenkielellä kirjoitettuna, millaisissa tuotanto-oloissa kanat, broilerit, siat ja lehmät elävät. Lappalainen kertoo myös, millaisia vaihtoehtoja tiloilla on tarjolla. Hän ei myöskään peittele epäkohtia, joita eläinten tuotantoon liittyy”.

Ehdokkaat valinnut Finlandia-raati puolestaan luonnehti kirjaa seuraavasti: ”Lappalainen kuvaa kyllä yksityiskohtaisesti suomalaisen tuotantoeläimen elämänkaaren syntymästä supermarketin hyllylle, mutta samalla hän ymmärtää myös niitä ihmisiä, jotka kasvattavat, myyvät ja syövät lihaa elääkseen. Empaattinen ja eettisesti suoraselkäinen kokonaisuus ei pyri hätkähdyttämään, vaan ohjaa lukijan lempeästi muodostamaan oman mielipiteensä monitahoisesta aiheesta.”

Kirjan myötä eläinten oloista on keskusteltu paljon julkisuudessa. Elina Lappalainen kommentoikin voitinjakotilaisuudessa pitämässään puheessa seuraavasti: ”Tämä kirja syntyi, koska halusin herättää yhteiskunnallista keskustelua eläinten hyvinvoinnista ja lisätä kuluttajien ymmärrystä siitä miten lautasellemme päätyvät eläimet ovat elämänsä eläneet. Olen todella iloinen siitä, että tämä näyttää onnistuneen.”

 

Kanava-tietokirjapalkinnon voittaja!

 

---

 

Aikakauslehti Kanavan ja Otavan kirjasäätiön perustama 10 000 euron suuruinen Kanava-tietokirjatunnustuspalkinto jaettiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Palkintoraadin puheenjohtaja, Kanavan päätoimittaja Ville Pernaa valitsi perjantaina 26.10. Helsingin Kirjamessuilla palkinnon saajaksi toimittaja Elina Lappalaisen teoksen Syötäväksi kasvatetut – kuinka ruokasi eli elämänsä.  Tunnustuspalkinto myönnetään vuoden parhaalle yhteiskunnan, politiikan, historian, kulttuurin tai talouden alan tietokirjalle.

Ville Pernaa perustelee valintaa seuraavasti: ”Syötäväksi kasvatetut saa tunnustuspalkinnon, koska se on yhteiskunnalliselta sanomaltaan vuoden painavin kirja ja kertoo sekä suomalaisen tuotantoeläintuotannon hyvistä että sen huonoista puolista enemmän ja tarkemmin kuin mikään teos koskaan aikaisemmin. Ja mikä tärkeintä: saarnaamatta, silittelemättä ja erittäin vetävällä tutkivan journalistin kynällä.”

Elina Lappalainen kertoo kirjan synnystä: ”Tarkoitukseni on saada aikaan keskustelua eläinten hyvinvoinnista, lisätä kuluttajien ymmärrystä siitä miten lautasellemme päätyvät eläimet ovat elämänsä eläneet ja herätellä ajattelemaan mitä voisimme tehdä toisin. Olemme aika etääntyneitä ruoan tuotannosta – ei ihme, sillä tietoa on ollut vaikea saada. Olen pyrkinyt tasapuoliseen, rakentavaan ja analyyttiseen lähestymistapaan. Halusin antaa äänen niin tuottajille, eläinlääkäreille kuin eläinsuojelijoillekin.”