Unileipää, kuolonvettä, spiidiä

Palkittu ja kehuttu historiateos huumeiden historiasta Suomessa

Suomessa on totuttu puhumaan huumeista varsin uutena yhteiskunnallisena ongelmana, mutta maamme huumeiden historia on kiinnostavaa luettavaa. On ehkä yllättävää, että jo 1920-luvulla puhuttiin huumeongelmasta Helsingissä tai että Suomi oli yskänlääkkeenä käytetyn heroiinin kulutuksessa johtava länsimaa 1930-luvulla. Kuitenkin jo 1800-luvun alussa viranomaiset olivat huolissaan esimerkiksi oopiumin väärinkäytöstä, vaikka varsinaista huumausainekontrollia ei ollut. Ristiriita laillisen käytön ja väärinkäytön välillä jatkui läpi kirjassa käsiteltävän ajanjakson 1800-luvun alusta 1950-luvulle. Morfiinia, kokaiinia ja heroiinia sai pitkään vapaasti tai helposti reseptillä. Samaan aikaan huumausaineiden pimeä kauppa kukoisti.

Laaja ja yleistajuinen teos kertoo, miten huumaavat aineet tulivat Suomeen, ketkä niitä käyttivät tai väärinkäyttivät ja kuinka käyttö ja huumekulttuuri muuttuivat 150 vuodessa. Kirjassa tarkastellaan valtiovallan ja lehdistön suhtautumisen muutosta, huumausainekontrollin syntyä ja kehitystä, vieroitushoitojen kehitystä sekä Suomea laittoman huumekaupan näyttämönä. Kiinnostavaa on myös lukea heroiinin ja metamfetamiinin käytöstä viime sodissa sekä taiteilijapiirien huumekokeiluista.

Suomen Akatemian ohjelmapäällikön, FT Mikko Ylikankaan tietokirja perustuu monipuoliseen lähdeaineistoon. Muun muassa oikeuslaitoksen, poliisin ja lääkintöhallituksen arkistolöytöjen ohella kirjassa esitellään huumausaineista käytyä keskustelua ja kokemuksia sanomalehtikirjoituksissa, kirjallisuudessa sekä esimerkiksi sotaveteraanien muistelemina.