Varjele varjoani

Varjele varjoani on melankolinen romaani ulkopuolisuudesta ja vapaudenkaipuusta. Palaset tarjoillaan lukijalle pienten vihjeiden kautta. Rivien välissä on niin paljon, että teksti paikoin väreilee ylisukupolvisista jännitteistä sekä kivuliaasta vaikenemisesta, johon valtio on yksilön pakottanut.

Marissa Mehr, Turun Sanomat

Soudakovan kauniit lauseet uppoavat kuin veitsi voihin. Varjele varjoani pääsee syvälle ihmiselämän monimutkaisuuteen ja ristiriitoihin, joissa jokainen joutuu löytämään omat selviytymiskeinonsa. Teos on viisas ja hyvää tekevä.

Kai Hirvasnoro, Kansan Uutiset

Varjele varjoani on vahva ja mieleenpainuva lukukokemus. Se jää ilmaan leijumaan lähes käsinkosketeltavalla tavalla.

Merimiesäidin päiväkirja, Instagram

Soudakova kerrassaan kietoo lukijan tarinaansa tai tarinoihinsa. Hänen tapansa kirjoittaa on kadehdittava, niin hienovaraisesti ja samalla reippaalla otteella hän pitää lukijansa mukana.

Mikko Jämsén, Keskisuomalainen

Soudakova kannattelee tai-tavasti erilaisia tunnelmia. Hä-nen tekstinsä on virtaavaa ja helposti sulavaa, herkkää ja silti suorapuheista. Romaania lukee nautinnokseen, tarinan kuu-lemisen ja mielenkiintoisten henkilöiden tapaamisen ilosta. Tuntuu tärkeältä ja kiinnosta-valta katsella tuttua yhteiskun-taa muualta tulleiden silmin. Anna Soudakova on lupaa-va tekijä. Varjele varjoani on kaunis ja harkiten rakennettu, henkilöt persoonallisia ja elä-viä, kieli hiottua.

Outi Hytönen, Suomen Kuvalehti

Tiedättekö kun joidenkin kirjailijoiden teksti on niin kaunista, että vaikka kirjan laskee käsistä, mieli jää leijailemaan ja tavoittelemaan yhtä herkkiä ja kipeän kauniita ajatuksia? Anna Soudakovan kieli on juuri tällaista, kuin runoa tai kuin hieman surumielinen sävelmä: "Kapeat ovet vetäytyvät sivuille. Hissi on vuosien kronikka."

kirjat_ja_minä, Instagram

Varjele varjoani on alusta loppuun asti kauniisti ja taiten kirjoitettu romaani – yksi niistä kirjoista, joiden ei soisi loppuvan.

Leena Reikko, Kulttuuritoimitus

Anna Soudakovan (s. 1983) romaani on kieleltään hyvin kaunis ja hellä, niin hieno, että sen sisältökin kaikkine elämän vaikeuksineen saa kielen myötä pohjimmiltaan positiivisen latauksen. Etenkin Ninan ja Ossin ensitapaaminen otsikolla Ossi 2004 luetutti herkkyytensä vuoksi useampaan kertaan. Ja mikä eläväinen arkipäiväkuvaus kommunalkaelämästä kirjan alkujaksoissa!

Kirjavinkit.fi

ANNA SOUDAKOVAN kirjat ovat häikäisevän hyviä. Vaikka Soudakova kuvaa kirjoissaan hirvittäviäkin asioita, synkkien tapahtumien keskeltä paistaa aina toivo. Nämä ovat niitä kirjoja, joita täytyy lukea hirveän hitaasti, jotta ne eivät loppuisi kesken.

Anne Flinkkilä Anna-lehden haastattelussa

Tämän kirjan luin hyvin hitaasti. Kieli oli niin kaunista, että pysähtelin nauttimaan ihan vain siitä. -- Tärkeä, välttämätön kirja tänä aikana, jolloin kuvamme tavallisista venäläisistä väkisinkin hämärtyy.

Kodin Kuvalehti, Tarja Hirvasnoro