Ettekö te tiedä, kuka minä olen

Ylpeys käy lankeemuksen edellä.

Ari Turunen johdattaa hillittömän hauskassa kirjassaan ylimielisyyden lähteille. Mikäpä muukaan olisi ollut syynä ihmiskunnan suurimpiin katastrofeihin ilmastonmuutoksesta talouskriiseihin kuin valtaapitävien pohjaton omahyväisyys. Neuvostoliitossa suunniteltiin 1930-luvulla, että kaikkien Siperian jokien virtaussuunta olisi syytä kääntää päinvastaiseksi. Enronin toimitusjohtaja taas uskoi, että ahneus oli paras motivointikeino – tunnetuin seurauksin. Tai mitä voimme oppia Espanjan kuninkaan Filip II:n vaatimattomuudesta: hän paloi kuoliaaksi takkansa ääressä, kun hoviväki ei löytänyt tarpeeksi nopeasti virkailijaa, jonka virallisena tehtävänä oli liikuttaa kuninkaan nojatuolia.

Ettekö te tiedä, kuka minä olen -kirjaan on syytä tarttua, kun päähän kihahtaa hybris. Kirjan viimeisessä luvussa näet kerrotaan menestystarinoista, joiden perustan ovat luoneet hybriksen vastakohdat: itsekritiikki ja -ironia.