Varjokuningas

Koskettavat mielikuvat syntyvät lukijan päässä. Romaani onnistuu, kenties erikoisen rakenteensa ansiosta, olemaan hyvin moniääninen, olematta silti mikään nyyhkytarina. Pidin kovasti.

Minna Hautamäki

Kirja tunnevoimainen ja eläytyy päähenkilöidensä ajatteluun. Kokonaisuutena vaikuttava teos, joka avaa länsimaalaisille afrikkalaisen näkymän toisen maailmansodan esinäytökseen.

Jorma Halonen, Kuopio

Kirja oli todella kiinnostava kuvaus etiopialaisesta historiasta, ajattelutavasta, naisen asemasta sodassa ja rauhassa ja imperialismin järjettömyydestä. Suosittelen lämpimästi.

Anna-Maija Lyyra

Varjokuningas on hämmästyttävän elävä romaani, joka kertoo sodasta eri näkökulmista, mutta erityisesti maahan kohdistuvaa hyökkäystä puolustavista naisista ja heidän selviytymisestään. Kerronta on mukaansatempaavaa, lukija kokee, että luettu teksti aukeaa silmien eteen kuin koko valkokankaan peittävä värikylläinen elokuva. Tapahtumat on kuvattu niin tarkasti ja runollisesti, että unohtaa lukevansa kirjaa. Ajan ja historian rajat hämärtyvät.

Jan-Erik Björklund

Juhlallinen ja mahtipontinen rekisteri yhtyy hyvin yksityiskohtaiseen ruumiilliseen kuvaukseen. Mengiste on kuunnellut sukunsa tarinoita tarkasti ja kykenee eläytymään väkivaltaisiin tilanteisiin elävästi ja kehollisesti.

Anni Valtonen, Helsingin Sanomat

On kiehtovaa lukea romaani historian tapahtumista, joista ennestään tietää liian vähän. Etiopialaissyntyisen Maaza Mengisten hengästyttävän runsas ja tarkkanäköinen Varjokuningas sijoittuu pääosin vuoteen 1935, jolloin Mussolinin Italian fasistihallinnon joukot valloittavat Etiopian ja yrittävät syöstä vallasta keisari Haile Selassien.

Ina Ruokolainen, Etelä-Suomen Sanomat

Varjokuningas on vaikuttava teos heikosti tunnetusta aiheesta.

Kirjavinkit.fi

Kontrasti kielen lämpimästi maalailevan tyylin ja tarinan kauhistuttavien tapahtumien välillä on taitava. Se tekee tarinasta sydämeenkäyvästi surullisen. -- Mengiste kirjoittaa esiin inhimillisen kärsimyksen muotoja – sitä, miten sota aina merkitsee itkeviä äitejä ja isättömiä lapsia.

Virpi Alanen, Kanava

Tavoite tuntuu olevan naisen näkymättömän roolin tuominen näkyväksi, ja siinä kirjailija onnistuu: teos on väkevä. Usein se kuvaa kipeitä hetkiä, jotka vammauttavat, mutta myös kauneutta, joka liittyy merkityksen löytämiseen historiasta. -- Aleksi Milonoffin suomennos soljuu kauniisti kuin teoksen valon ja varjon symboliikka. -- Teos on selkeämpi kuin Chimamanda Ngogi Adichien Puolikas keltaista aurinkoa (suom. 2009) ja historialliselta näkemykseltään laajempi kuin Ayobami Adebayon Älä mene pois (suom. 2018). Uutuus laajentaa hienosti kuvaa naisen asemasta.

Sini Kiuas, Hämeen Sanomat