Kaksi keski-ikäistä veljestä lähtee kohti nousevaa aurinkoa mukanaan mummon puolison tuhkat – kukkatelineeseen kiinnitetylle uurnalle on tarkoitus näyttää vainajan mennyt elämä. Automatkan luonne kuitenkin muuttuu kilometripylväiden vilistessä, ja reissusta tulee poikkileikkaus niin Suomesta kuin parista ihmiselämästäkin.
Janne on aina ollut isoveljensä mielestä huoleton husaari, ja Jannesta Teemu puolestaan on nössö sisätyöläinen. Pitkällä matkalla on aikaa päivittää lapsuustraumat, jakaa naiset ja nuuhkaista veljen taskumattia: miksi aikuinen mies lipittää salaa mansikkamehua?
Perunkirjoitus on road-romaani, kolmiodraama ja viimeiset jäähyväiset. Tarina rullaa maanteitä välillä reippaasti kaasutellen, välillä pysähdellen tekemään omaa välitilinpäätöstä, koputtelemaan menestyksen mittareita, suremaan yhden taipaleen päättymistä ja iloitsemaan toisen alkua.
Kirjasta on tuotettu myös äänikirja.
Kirjasta sanottua:
Repliikit tuikkaavat vyön päälle ja alle.
Vesa Karonen, Helsingin Sanomat
Kirja on metafora matkasta keski-ikäisen suomalaisen miehen sieluun.
Juhani Brander, Turun Sanomat
Juoni rullaa ja kerronta etenee lempeän hauskasta huomiosta ja elämänviisaudesta toiseen.
Alma Jylhä, Iiris, Lukupiiri
Lipastin tapa ja kyky käyttää kieltä on kuin turboruuvattua Kari Hotakaista. Tarinassa on monia kappaleita, jotka arvatenkin nostetaan radion päivän mietelauseiksi. -- 1970-luvulla syntyneiden sukupolviromaani.
Pekka Remes, Turun Tienoo
Suurin palkinto lukijalle on huomata, että tarinaa on syytä kelata alusta alkaen uudestaan.
Otto Lappalainen, Salon Seudun Sanomat
Sympaattinen road-romaani. -- Kieli on oivaltavaa ja monimerkityksellistä.
Eeva Paljakka, Ilta-Sanomat
Asiasanat
veljet, matkakertomus, elämä, kuolema, Roope Lipasti
