Tästä on vaikea puhua

Yksi Pinen esseiden merkittävimmistä puolista on se, että hän ei kirjoittaessaan pyri luomaan itsestään kuvaa miellyttävänä ihmisenä, vaan kirjoittaa julki nekin puolet itsestään, jotka ovat kaikkea muuta kuin ihailemisen arvoisia. Voin vaan kuvitella, miten suunnatonta rohkeutta tämä häneltä on vaatinut. -- Kirjoituksensa rehellisyyden ja itseään säästelemättömyyden kautta hän liittyy samaan kirjailijajoukkoon kuin esimerkiksi Roxana Gay ja Chris Kraus.

Reader, why did I marry him? -blogi

Tästä on vaikea puhua on upea kirja. Se on ehdottomasti parhaita tänä vuonna lukemiani kirjoja: Lukuelämys isolla alkukirjaimella. -- Luulen, että tulen ottamaan sen kirjahyllystäni luettavaksi uudelleen ja uudelleen: Pinen ajatusten äärelle kannattaa palata. Haittaa ei ole siitäkään, että kirja on kaunis: kansi on Anna Makkosen suunnittelema.

Kirjakaapin kummitus -blogi

hurjan tärkeä, kiinnostava ja hieno teos. -- Tekstit herättävät valtavan joukon tunteita aina hämmennyksestä ja turhautumisesta samaistumiseen ja iloon.

Helmi Kekkonen -blogi

Vaikka nämä ovat toisen muistoja ja kokemuksia, ovat ne hämmästyttävän tunnistettavia ja omilta tuntuvia. Kiitos Emilien kaltaisten feministien, puhuminen on koko ajan helpompaa.

Kodin Kuvalehti

Irlantilainen Emilie Pine kirjoittaa kaikesta siitä, mistä on vaikea puhua ääneen, ja tekee sen hirveän hyvin. Olisinpa lukenut tämän kirjan jo epävarmana ja itseäni etsivänä parikymppisenä. Tätä lukiessa mietin esimerkiksi sitä, miten vähän ja harvoin naisen kuukautisia on kirjallisuudessa käsitelty. Ja sitä, miten heikoilla nuoret naiset patriarkaalisessa yhteiskunnassa lopulta ovat.

Me Naiset

Yleismaailmallisiin kokemuksiin on helppo samaistua, mutta kun kuvaan astuu vanhoillinen Irlanti, tulee teksteihin uutta kierrettä. -- Kirjan aloittava kuvaus alkoholisoituneen vanhan isän hoidosta kreikkalaisessa, resurssipulasta kärsivässä sairaalassa pysäyttää.

Aino Miikkulainen, Helsingin Sanomat

[Emilie Pinella] on kyky ottaa lukijan emootiot mukaan niin hienovaraisesti, että pahinkin kyynikko tyytyy vain lukemaan ja nauttimaan. En ymmärrä, kuinka Pine sen tarkalleen tekee, eikä sillä ole loppujen lopuksi väliä. Tästä kirjasta ei tarvitse puhua. Se pitää vain lukea.

Vuoden parhaimpia kirjoja. Olen tainnut sanoa ennenkin: joskus tärkeintä on se tunne, mikä lukiessa syntyy, ei sen tunteen eritteleminen tai jakamisen yrittäminen.

Aina joku kesken -blogi

Hui, miten hienoa! -- Äidit ja tyttäret, siskot ja isät, lukekaa tämä!

Kotiliesi, Mia Kuntsi

Havainnot ovat tarkkoja kuin pysäytyskuva koskettavasta elokuvasta. Kirjailija on nykydraaman professori, mutta hänen teoksensa on kaukana pönöttämisestä.

Maria Niemi, ET-lehti