Sain alkuvuodesta kunnian olla Euroopan unionin kirjallisuuspalkinnon Suomen-raadin puheenjohtaja. Tässä roolissa olen saanut muiden raatilaisten kanssa luettavaksi kolmisenkymmentä viime vuonna ilmestynyttä kotimaista proosateosta.
Urakka oli kiinnostava: teosten tyylilajien kirjo vaihteli proosarunosta ja fragmentaarisen kokeellisesta perinteiseen lukuromaaniin ja aiheet arjesta ja uskosta sotiin ja dystopioihin. Häpeäkseni minun on tunnustettava, että vaikka kaikki kirjailijat olivat nimeltä tuttuja, en ollut kovinkaan monen kirjoja aiemmin lukenut. Luku-urakka oli siis myös tutustumismatka itseeni lukijana. Se herätti huomaamaan, että olen lukijana ollut turhan urautunut ja lukenut vain tiettyjä genrejä ja lempi kirjailijoideni teoksia, ollut liikaa mukavuusalueellani. Teki hyvää ravistella ja haastaa sisäistä lukijaansa.
Atenan tulevissa kirjoissakin haastetaan lukijaa. Riikka Kaihovaaran Villin ihmisen esseissä kehotetaan idyllisen kansallispuistomaiseman sijaan näkemään ruma ja villi luonto – se on todellista luontoa. Antti Halmeen romaanissa Saattaen vaihdettava haastetaan miettimään, onko jotain jäänyt tekemättä ennen kuin ollaan elämän viimeisellä päätepysäkillä. Viv Groskopin hirtehinen tietokirja Älä heittäydy junan alle puolestaan katsoo venäläisen kirjallisuuden klassikoita uudesta kulmasta: toimivatko Tolstoi, Tšehov ja Dostojevski elämäntaito-oppaina.
Tutulta uralta poikkeaminen kannattaa. Suomessa julkaistaan todella monenlaisia, upeita kirjoja.
Ville Rauvola
Kustantaja